Tämän blogitekstin olin kirjoittanut jo joulukuussa, mutta mitä lienee kiireitä minulla olikin, niin teksti oli unohtunut luonnoksiin odottamaan oikolukua. No nyt ainakin on teksti saanut hautua riittävästi ennen oikolukemista.
Yhtenä tehtävänä on syksyn ajan ollut havainnoida opetusta ja erilaisia oppimisympäristöjä, ja koko syksyn olenkin - sen lisäksi, että olen itse vetänyt oppitunteja - myös ollut seuraamassa muiden pitämiä tunteja.
Lähestymistapoja opettamiseen tuntuu olevan yhtä paljon kuin on opettajiakin, eli jokaisella tuntuu olevan omanlaisensa ote siihen miten tunnit pidetään.
Joidenkin aineiden kohdalla on noudatettu melko perinteisiä menetelmiä ja toisaalta taas kurssi on saattanut jakautua luennoitaviin teoriaosuuksiin ja puhtaaseen itsenäiseen työskentelyyn. Kaikki oppitunnit joilla olen ollut mukana ovat olleet ammattiaineita, joten joka aineessa tekeminen on ainakin jossain muodossa mukana. Esimerkkinä tästä on eräs kurssi, jolle on asetettu ryhmätyönä toteutettava projekti lopputavoitteeksi ja suurin osa kurssista käytetään siihen, että ryhmät tekevät työtä itsenäisesti omaan tahtiinsa. Kurssin aikana aina välillä tulee teoriaosuus, joka saattaa olla toteutukseltaan "kalvosulkeiset" ja muistiinpanojen tekeminen.
Jollakin kurssilla teoriaosuus on kytketty työmenetelmien opettamiseen. Tästä esimerkkinä vaikka multimedia-kurssi, jossa oleellisessa roolissa on se, että opettaja näyttää omalla esimerkillään miten tietyt asiat toteutetaan ja seuraavana päivänä saattaa olla itsenäisen työskentelyn aikaa, jolloin tehdään annettuja tehtäviä sekä ohjattuna, että myös kirjallisten tehtävänannon yhteydessä olevien ohjeiden avulla.
Toisilla opetusmenetelmä saattaa olla enemmän karkeaan tehtävänantoon pohjautuva, eli varsinaista teoriaosuutta ei ehkä pidetä lainkaan, vaan annetaan tehtäviä tehtäväksi ja tehtävien yhteydessä voi olla joko yksityiskohtaiset ohjeet, tai sitten ainoastaan lueteltuna asiat jotka pitää saada tehtyä. Tämä menetelmä saattaa olla melko haasteellista sellaisille opiskelijoille jotka eivät ole kovin itseohjautuvia. Jos ei ole valmiiksi riittävää peruskäsitystä siitä mitä pitäisi tehdä, jää opiskelija helposti tyhjän päälle odottamaan sitä, että hänen jumi-tilanteensa huomattaisiin.
Itse olen vahvasti kokemuksellisen oppimisen kannalla ja sitähän tällainen viimeisen esimerkin mukainen tekeminen on. Itse ehkä pyrkisin jakamaan tällaisen tehtävän mahdollisimman pieniin ja loogisiin osuuksiin ja koittaisin vääntää asioita mahdollisimman selvät selitykset, että mitä tehdään, miksi tehdään ja mistä voi katsoa mallia, että onnistuu. Itse yksittäiset tehtävät eivät välttämättä ole kovinkaan vaikeita, mutta suurempina kokonaisuuksina jos niitä ei ole visualisoitu ja kirjattu selkeästi ylös, ne vaativat aika hyvää hahmottamiskykyä.
Tämmöisiin tehtäviin voisi olla hienoa kehittää kaavio, josta näkee kokonaisuuden, että mitä on tarkoitus saada aikaan ja yksittäistä osiota klikkaamalla siitä aukenisi selitys siitä mitä osion sisällä on ja miten se liittyy kaikkeen ja ohjeet siitä miten kyseinen osuus toteutetaan. Pitääkin alkaa pohtimaan mikä olisi sellainen juttu jonka kohdalla voisi harjoitella tällaista palasiin pureskelemista. Niin kuin se sanonta, että "Miten elefantti syödään? - Palasina"
Joillakin kursseilla joita olen havainnoinut, on asioita opeteltu melko pieninä palasina sillä periaatteella, että on näytetty miten jokin pieni osuus jostain kokonaisuudesta toteutetaan ja sitten on annettu tehtävä jossa tätä taitoa on päässyt itsenäisesti harjoittelemaan. Seuraavassa vaiheessa on opetettu taas jokin toinen osuus, jonka jälkeen on annettu tehtävä jossa pääsee hyödyntämään näitä molempia opetettuja asioita jne.
Eräs opetusmuoto jota olen havainnoinut lähietäisyydeltä on tietenkin nämä omat ope-opinnot ja niiden toteutusmuotona oleva verkko-opetus. Tässä aika pitkälti opetus on ollut itsenäiseen oppimiseen ohjaamista, eli selvitäkseen kurssista, on kehitettävä omatoimista materiaaliin tutustumista ja lähdemateriaalin tiivistämistä tehtävänannon mukaiseen muotoon. Ryhmässä oppimista tapahtuu myös siinä, kun säännöllisesti tulee opintopiireittäin yhteistyössä toteutettavia tehtäviä, joissa itsenäisesti joudumme (pääsemme) suunnittelemaan oman työnjakomme.
Paljon on myös sellaisia tehtäviä joissa itsereflektoinnin taidot väkisinkin kehittyvät - niin kuin vaikka tämä oppimispäiväkirjan pitäminen.
Kevään aikana on tulossa oma opetusharjoitteluni jossa sitten voi reflektoimalla havainnoida omaa opetustaitoaan ja tekniikkaansa. Pieninä siivuina on sitä jo tullut tehtyäkin tuossa ohjatessaan - opettamisen ja ohjaamisen raja kun monesti on melkoisen häilyvä.
Yhtenä tehtävänä on syksyn ajan ollut havainnoida opetusta ja erilaisia oppimisympäristöjä, ja koko syksyn olenkin - sen lisäksi, että olen itse vetänyt oppitunteja - myös ollut seuraamassa muiden pitämiä tunteja.
Lähestymistapoja opettamiseen tuntuu olevan yhtä paljon kuin on opettajiakin, eli jokaisella tuntuu olevan omanlaisensa ote siihen miten tunnit pidetään.
Joidenkin aineiden kohdalla on noudatettu melko perinteisiä menetelmiä ja toisaalta taas kurssi on saattanut jakautua luennoitaviin teoriaosuuksiin ja puhtaaseen itsenäiseen työskentelyyn. Kaikki oppitunnit joilla olen ollut mukana ovat olleet ammattiaineita, joten joka aineessa tekeminen on ainakin jossain muodossa mukana. Esimerkkinä tästä on eräs kurssi, jolle on asetettu ryhmätyönä toteutettava projekti lopputavoitteeksi ja suurin osa kurssista käytetään siihen, että ryhmät tekevät työtä itsenäisesti omaan tahtiinsa. Kurssin aikana aina välillä tulee teoriaosuus, joka saattaa olla toteutukseltaan "kalvosulkeiset" ja muistiinpanojen tekeminen.
Jollakin kurssilla teoriaosuus on kytketty työmenetelmien opettamiseen. Tästä esimerkkinä vaikka multimedia-kurssi, jossa oleellisessa roolissa on se, että opettaja näyttää omalla esimerkillään miten tietyt asiat toteutetaan ja seuraavana päivänä saattaa olla itsenäisen työskentelyn aikaa, jolloin tehdään annettuja tehtäviä sekä ohjattuna, että myös kirjallisten tehtävänannon yhteydessä olevien ohjeiden avulla.
Toisilla opetusmenetelmä saattaa olla enemmän karkeaan tehtävänantoon pohjautuva, eli varsinaista teoriaosuutta ei ehkä pidetä lainkaan, vaan annetaan tehtäviä tehtäväksi ja tehtävien yhteydessä voi olla joko yksityiskohtaiset ohjeet, tai sitten ainoastaan lueteltuna asiat jotka pitää saada tehtyä. Tämä menetelmä saattaa olla melko haasteellista sellaisille opiskelijoille jotka eivät ole kovin itseohjautuvia. Jos ei ole valmiiksi riittävää peruskäsitystä siitä mitä pitäisi tehdä, jää opiskelija helposti tyhjän päälle odottamaan sitä, että hänen jumi-tilanteensa huomattaisiin.
Itse olen vahvasti kokemuksellisen oppimisen kannalla ja sitähän tällainen viimeisen esimerkin mukainen tekeminen on. Itse ehkä pyrkisin jakamaan tällaisen tehtävän mahdollisimman pieniin ja loogisiin osuuksiin ja koittaisin vääntää asioita mahdollisimman selvät selitykset, että mitä tehdään, miksi tehdään ja mistä voi katsoa mallia, että onnistuu. Itse yksittäiset tehtävät eivät välttämättä ole kovinkaan vaikeita, mutta suurempina kokonaisuuksina jos niitä ei ole visualisoitu ja kirjattu selkeästi ylös, ne vaativat aika hyvää hahmottamiskykyä.
Tämmöisiin tehtäviin voisi olla hienoa kehittää kaavio, josta näkee kokonaisuuden, että mitä on tarkoitus saada aikaan ja yksittäistä osiota klikkaamalla siitä aukenisi selitys siitä mitä osion sisällä on ja miten se liittyy kaikkeen ja ohjeet siitä miten kyseinen osuus toteutetaan. Pitääkin alkaa pohtimaan mikä olisi sellainen juttu jonka kohdalla voisi harjoitella tällaista palasiin pureskelemista. Niin kuin se sanonta, että "Miten elefantti syödään? - Palasina"
Joillakin kursseilla joita olen havainnoinut, on asioita opeteltu melko pieninä palasina sillä periaatteella, että on näytetty miten jokin pieni osuus jostain kokonaisuudesta toteutetaan ja sitten on annettu tehtävä jossa tätä taitoa on päässyt itsenäisesti harjoittelemaan. Seuraavassa vaiheessa on opetettu taas jokin toinen osuus, jonka jälkeen on annettu tehtävä jossa pääsee hyödyntämään näitä molempia opetettuja asioita jne.
Eräs opetusmuoto jota olen havainnoinut lähietäisyydeltä on tietenkin nämä omat ope-opinnot ja niiden toteutusmuotona oleva verkko-opetus. Tässä aika pitkälti opetus on ollut itsenäiseen oppimiseen ohjaamista, eli selvitäkseen kurssista, on kehitettävä omatoimista materiaaliin tutustumista ja lähdemateriaalin tiivistämistä tehtävänannon mukaiseen muotoon. Ryhmässä oppimista tapahtuu myös siinä, kun säännöllisesti tulee opintopiireittäin yhteistyössä toteutettavia tehtäviä, joissa itsenäisesti joudumme (pääsemme) suunnittelemaan oman työnjakomme.
Paljon on myös sellaisia tehtäviä joissa itsereflektoinnin taidot väkisinkin kehittyvät - niin kuin vaikka tämä oppimispäiväkirjan pitäminen.
Kevään aikana on tulossa oma opetusharjoitteluni jossa sitten voi reflektoimalla havainnoida omaa opetustaitoaan ja tekniikkaansa. Pieninä siivuina on sitä jo tullut tehtyäkin tuossa ohjatessaan - opettamisen ja ohjaamisen raja kun monesti on melkoisen häilyvä.
