Kevätväsymystä ja opetusharjoittelua

Toinen meidän takapihan visakoivuista.

Kevät on pitkällä ja niin lämmintä, että sitä on jo hetken tohtinut kutsua kesäksi. Erityisen ylpeä itsestäni olen, että olen jo saanut aikaiseksi leikattua nurmikonkin kahdesti. Kyseessä on operaatio, jota mielelläni hyljeksin sen tylsyyden takia, mutta nyt se on mennyt siinä ihan ohi mennen ilman tietoakaan pitkästymisestä. Salaisuus tähän on, että olen opetellut kuuntelemaan podcasteja. Siihen minua yllytti se, että aiemmin kun olen työmatkat kuunnellut Yle Puhetta, niin tänä talvena siellä tehtiin kanavauudistus jonka myötä siellä puheohjelmien seassa soi musiikkia kaikkina niinä aikoina kun radiota olen kuuntelemassa, ja minun linjanvetoni on, että työmatkoihini ei musiikki kuulu (vaikka muuten olenkin musiikki-ihmisiä). Ratkaisu tähän oli kaiken aikaa ollutkin taskussani, mutta en ollut siihen aiemmin ymmärtänyt tarttua, eli puhelimen kautta podcastien kuuntelu. Podcastien myötä minulle aukeni aivan uusi kokonainen maailma, jossa aina kun minun pitää tehdä jotain puuduttavan yksitoikkoista - eli istua yksin autossa työmatkalla tai vaikka leikkaamassa ruohoa, voin sekundäärisenä toimintona sivistää itseäni kuuntelemalla ohjelmia juuri niistä aiheista jotka minua kiinnostavat - toisin kuin radiosta, josta pitää kuunnella sitä mitä juuri sillä hetkellä sieltä sattuu tulemaan. Eläköön Ylen kanavauudistus! Ilman sitä en olisi tuohonkaan aktivoitunut.

Opettajaopintoihini liittyy oleellisena osana opetusharjoittelu, ja se minulla on tuossa nyt tämän kuun aikana teemana ollutkin.
Opetusharjoittelussa en varsinaisesti tehnyt sen kummempia asioita kuin mitä työssäni normaalistikaan teen. Tuossa ohjelmistotuotannon osaamisalan opiskelijoiden kanssa kun hyvää opettamista on oppimaan ohjaaminen ja ongelmanratkaisuissa tukeminen ennemminkin kuin se "tiedon kaataminen päähän" joksi opettaminen perinteisesti mielletään. Ohjelmistokehittäjälle on tärkein opittava taito oppimaan oppiminen (olipa lause). Tarkoitan sanoa siis, että tällä alalla ei asioita voida opettaa ikuisina totuuksina, vaan opiskelijan on omaksuttava ymmärrys siitä, että tietoa on haettava kaiken aikaa lisää ja opeteltava uusia asioita, eikä se minkä tänään osaa ole välttämättä lainkaan validia kolmen vuoden päästä. Toki tietysti boolen logiikka, silmukoiden toiminnan perusteet ja muuttujien perusperiaatteet ovat asioita jotka ovat olleet jo vuosikymmeniä samoja, mutta niidenkin oivaltaminen ja sisäistäminen vaatii sitä, että ne on itse ymmärrettävä. Jos joku vain selittää miten asia on, eikä sitä itse joudu oivaltamaan, on iso riski, että niiden toimintaa ei oikeasti tajuakaan.
Se opetusharjoittelussa oli toki erilaista verrattuna normaaliin arkeen, että siihen minun piti itse tehdä oikeasti suunnitelma siitä miten edetään, ja millä tahdilla, sekä pohdittava mitä opiskelijoiden halutaan oppivan. Jouduin myös pohtimaan mikä on se teoriapohja, johon opetuksessani nojaan, ja miten opetusmenetelmäni puen sanoiksi.
Huomenna vedetään harjoittelun onnistuminen nippuun ohjaavan opettajan kanssa. On mielenkiintoista istua alas analysoimaan, että miten se sitten sujuikaan.

Tämän blogikirjoituksen otsikkoon nostin sanan kevätväsymys, ja sen nostin siihen ihan jo siitä syystä, että se oli tasan ensimmäinen sana joka minulle tuli mieleen tyhjän blogipohjan äärellä. Alkaa olemaan pitkä lukuvuosi takana ja koko sen ajan olen työn ja opettajaopintojen ohella vielä sinnikkäästi kehittänyt substanssiosaamistani tietotekniikan kanssa. Viimeisen kuukauden verran ei ole paljoa enää jaksanut tehdä mitään ylimääräistä, vaan on tullut annettua aivoilleen vähän armoa. Ei yhtään ohjelmointia tai IoT-laitteiden kanssa puuhailua vapaa-ajalla, ei tietoturvahommiin perehtymistä, eikä mitään asiapitoista lukemista.
...toki täytyy myöntää, että Helsingin yliopiston ja Reaktorin tekoälykurssia olen hissuksiin koittanut kahlata eteenpäin, mutta sitäkin olen ymmärtänyt edetä ihan rauhallisella tahdilla. Parempi "himmailla" välillä, ettei kuormita itseään liikaa.

Kesällä olen suunnitellut tekeväni opettajaopintoihini liittyvän TKI-projektin. Jos jollain sanalla kuvailisin mikä sellainen on, niin ehkäpä sitä voisi kutsua eräänlaiseksi opinnäytetyöksi, mutta kyseessä ei ole ihan niin laaja juttu kuin oikea opinnäytetyö. Aiheena minulla on pelillisyyden hyödyntäminen toisen asteen opetuksessa. Siihen liittyen olen kaikenlaista tietoa kaivanut jo pitkin talvea, ja kaikkea kiintoisaa olen löytänyt. Vaikeinta siinä lienee alueen rajaaminen järkevälle tasolle.

Toinen asia mitä kesässä odotan, on tieto siitä, että pääsenkö opiskelemaan yAMK-tutkintoa. Aiemminkin on ollut mielessä, että haluaisin päivittää koulutustani eteenpäin ja tänä keväänä viimein päädyin tekemään hakemuksen. Koulutus on Älykkäät palvelut digitaalisessa ympäristössä. Tietoa pääsemisestä saa odottaa kesäkuun loppupuolelle.

Perjantaina loppuu tämä lukuvuosi ja opiskelijat syöksyvät lomailemaan (ja ne opettajat kenellä TES sen sallii). Minä ja moni muu jatkamme puuhastelua hiljentyneessä oppilaitoksessa jossa valmistelemme asioita elokuuta varten.