Edellisestä kirjoituksesta onkin jo kulunut aikaa useita kuukausia. Kevät oli kiivasta oppimista ja puuhaamista joka alkoi jo vähän tuntumaan siinä, että ei jaksanut enää paljoa keskittyä. Suuri suunnitelma oli kesällä saada tehtyä opettajaopintoihin liittyvä TKI-raportti ja sen lisäksi vain ladata akkuja. No akkujen latailu kyllä onnistui - niinkin hyvin, että raportin sain tehtyä sitten vasta syksyllä. Toki kesällä tulikin vastaan hieman "muuttuvia tekijöitä", jotka vaikuttivat aika paljon siihen, että mihin kykeni orientoitumaan milläkin intensiteetillä.
Kävin kesäkuun lopussa työhaastattelussa eräässä Valtion virastossa ja haastattelua seuraavalla viikolla sain puhelun, että minut halutaan sinne töihin. Yritä siinä sitten orientoitua enää pohtimaan opettajuuden suuria kysymyksiä, kun ajatukset ovat jo tulevissa työtehtävissä.
Virkaan nimittäminen edellytti Suojelupoliisin tekemää turvallisuusselvitystä, ja sitä odotellessa minulle olisi tarjottu jo ammatillisen opettajan työtehtävää ja aikuiskouluttajan työtehtävää, mutta pitäydyin ennemmin tuossa mihin olin lupautunut - sekä siksi, että olin luvannut, että myöskin siksi, että koin kyseessä olevan nyt sellainen virka jolla olisi minulle paljon annettavaa, ja johon minulla olisi annettavaa. Tässä vaiheessa kun olen noin puolitoista kuukautta siinä ehtinyt olemaan, olen ollut oikein tyytyväinen ratkaisuuni.
No syksy siis tuli ja alkoi uudet työtehtävät, eli siinä oli jo vähän pakko saada itsensä käynnistettyä oppimismoodiin. Etenkin kun elokuussa alkoivat myös yAMK opintoni. Samalla kun näiden asioiden myötä piti vääntää mieli lorvailuasetuksista takaisin aktiivisempaan tilaan, palautui myös opettajaopintojen suhteen aktiivisuus ja jatkui myös TKI-raportin työstäminen.
Tietty täytyy tässä vaiheessa lisätä, että en minä kesää aivot sammutettuna ollut, vaan käytin aikaani kevyen kirjallisuuden (sarjakuvienkin) lukemiseen ja siihen, että pelasin niitä kaikkia vanhoja seikkailupelejä jotka olivat jääneet väliin. Oikein miellyttävää puuhaa!
No palaten aiheeseen: Opettajaopinnoissa aletaan olemaan loppusuoralla, ja muistin jatkaa blogin puolelle, kun juuri meneillään olevassa tehtävässä pitää pohtia koulutuksen verkostoja, ja liittää laadittu verkostokaavio osaksi oppimispäiväkirjaa - joka tämä blogi tällä hetkellä on. Ja tulee varmaan olemaan jatkossakin - aiheet vain vaihtuvat.
Kävin kesäkuun lopussa työhaastattelussa eräässä Valtion virastossa ja haastattelua seuraavalla viikolla sain puhelun, että minut halutaan sinne töihin. Yritä siinä sitten orientoitua enää pohtimaan opettajuuden suuria kysymyksiä, kun ajatukset ovat jo tulevissa työtehtävissä.
Virkaan nimittäminen edellytti Suojelupoliisin tekemää turvallisuusselvitystä, ja sitä odotellessa minulle olisi tarjottu jo ammatillisen opettajan työtehtävää ja aikuiskouluttajan työtehtävää, mutta pitäydyin ennemmin tuossa mihin olin lupautunut - sekä siksi, että olin luvannut, että myöskin siksi, että koin kyseessä olevan nyt sellainen virka jolla olisi minulle paljon annettavaa, ja johon minulla olisi annettavaa. Tässä vaiheessa kun olen noin puolitoista kuukautta siinä ehtinyt olemaan, olen ollut oikein tyytyväinen ratkaisuuni.
No syksy siis tuli ja alkoi uudet työtehtävät, eli siinä oli jo vähän pakko saada itsensä käynnistettyä oppimismoodiin. Etenkin kun elokuussa alkoivat myös yAMK opintoni. Samalla kun näiden asioiden myötä piti vääntää mieli lorvailuasetuksista takaisin aktiivisempaan tilaan, palautui myös opettajaopintojen suhteen aktiivisuus ja jatkui myös TKI-raportin työstäminen.
Tietty täytyy tässä vaiheessa lisätä, että en minä kesää aivot sammutettuna ollut, vaan käytin aikaani kevyen kirjallisuuden (sarjakuvienkin) lukemiseen ja siihen, että pelasin niitä kaikkia vanhoja seikkailupelejä jotka olivat jääneet väliin. Oikein miellyttävää puuhaa!
No palaten aiheeseen: Opettajaopinnoissa aletaan olemaan loppusuoralla, ja muistin jatkaa blogin puolelle, kun juuri meneillään olevassa tehtävässä pitää pohtia koulutuksen verkostoja, ja liittää laadittu verkostokaavio osaksi oppimispäiväkirjaa - joka tämä blogi tällä hetkellä on. Ja tulee varmaan olemaan jatkossakin - aiheet vain vaihtuvat.
Pidin verkostokaavioni aika karkealla tasolla. En ehtinyt opetusalalla työskentelemään kuin reilun vuoden verran, ja paljon jäi osa-alueita tutustumatta, joiden myötä olisi tuota yhteistyöverkostoaan voinut kehittää. Koulutuksen alalta siis omat verkostoni ovat jääneet melko suppeiksi. Toisaalta taas minulle jäi hyviä ja arvokkaita kontakteja oppilaitosympäristöön, joten ammatilliseen opetukseen olen saanut rakennettua hyvät yhteydet.
Isoin alue verkostossani on työelämä - ja sillä tarkoitan ei-oppilaitos-työelämää. Se on se alue, jolta ammennan itselleni käytännön työkokemusta ja osaamista - sellaista osaamista joka oli opetusalallekin suoraan siirrettävissä. Moninaiset työtehtävät ja työskentely hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa on kasvattanut ja edelleen kasvattaa henkistä pääomaa. Ja aasinsillan kautta henkiseen tukeen - henkistä tukea verkostossani saan sekä omalta lähipiiriltäni, että myöskin lähimmiltä työtovereilta. Hyvässä työyhteisössä pystyy keskustelemaan muistakin asioista kuin työstä tai säästä.
Eli mitä verkostostani voisin todeta? En ole tottunut verkostoituja, joka osaisi käyttää verkostoaan hyödyksi. Minulle verkosto on ennemminkin kartta ihmisistä joihin olen tutustunut. Paino sanalla ihmiset.
