Lähipäivät takana ja muuta tilannekatsausta

Nao-robotti, joka sattumalta oli koulussa poikkeamassa. Hiljainen kaveri.

Tuijotti vaan jos sitä yritti tervehtiä.

Aloitin syksyllä ne yAMK-opinnot, ja enpä ole juurikaan niistä blogiin kirjoittanut. Nyt niissä ollaankin jo siinä pisteessä, että kaikki muu on tullut puurrettua läpi, paitsi opinnäytetyö. Sen aihe on suurinpiirtein valmis - ei tarvitse enää kuin saada kirjoitettua siitä joku järkevä kokonaisuus. Olen suunnitellut, että saisin tehtyä sen ensi syksynä valmiiksi, mutta katsotaan nyt kuinka innostun kirjoittamaan jos saisin sen valmiiksi jo nopeamminkin.

Nyt kun tuli "ylimääräistä" aikaa piti tietysti heti keksiä jotain uutta opeteltavaa. Helsingin yliopistolla alkoi perjantaina Web-palvelinohjelmointi kurssi, ja sille tietysti piti ilmoittautua. Siinä käsitellään Web-palvelinohjelmointia Java / Spring näkökulmasta, ja se vaikuttaa kiinnostavalta paristakin eri syystä. Toinen on se, että tutustuin siihen jonkin verran jo Cyber Security -kurssin aikana, jossa suurin osa tehtävistä tehtiin sillä alustalla. Toinen syy on se, että päivittäisessä työssä joutuu olemaan tekemisissä Web-järjestelmien kanssa. Vaikka en joudukaan ottamaan siinä kantaa teknisiin yksityiskohtiin, niin haluan siitä huolimatta ymmärtää syvemmin miten homma toimii.

Jotta ei pääsisi jäämään liikaa vapaa-aikaa, on tarkoitus myöhemmin keväällä osallistua myös Johdanta oikeustieteeseen -opintokokonaisuuteen - sekin Helsingin yliopiston avoimella puolella. Siinä myös motiivina on se, että työn kannalta voi olla ihan hyödyllistä näin insinöörille ymmärtää vähän oikeustiedettä muutenkin kuin sillä, että osaa etsiä lakitekstejä Finlex-palvelusta.

Nyt täytyy siirtyä takaisin tuohon ohjelmoinnin kimppuun...

Mukavaa kevään jatkoa sinulle satunnaiselle lukijalle.

Viikonloppu täynnä erilaisten IoT -ratkaisuiden esittelyjä

Kerroin edellisessä kirjoituksessani siitä IoT-aiheisesta tehtävästä joka opiskeluissa tuli suorittaa. Täytyy myöntää, että sen jälkeen kun on vaihtanut työpaikkaa valtion virastoon, ei IoT-jutut ole niin paljoa jaksaneet kiinnostaa, mutta oli kuitenkin ihan hauska miettiä ratkaisua valitsemaani aiheeseen ja myöskin kirjoittamisen harjoitteleminen on aina hyväksi. Tässä harjoituksessa erityisen hyödyllistä oli se, että siinä joutui pohtimaan arkkitehtuurikuvauksia, ja siihen tehtävä antoi hyvää harjoitusta.

Nyt kuluneena viikonloppuna oli taas koulussa lähipäiviä, ja siinä käytiin läpi kaikkien esityksiä liittyen omaan raporttiinsa, ja monia mielenkiintoisia oli mukana. Kiintoisa havainto oli kyllä se, että itse tehtävänannon tulkinta tuntui olevan aika vaihtelevaa. Itse otin tehtävään sen asenteen, että luen tehtävänannon huolella ja ajatuksella, sekä palaan säännöllisesti tarkistamaan olenko huomioinut kaiken. Ilmeisen onnistunut oli tämä tekniikka, koska sain kiitosta siitä, että olin huomioinut ja pohdiskellut kaiken mahdollisen kaupallistamista myöden. Toivottavasti se näkyy myös numerona arvosanassa.

Seuraava jakso on Palveluliiketoiminta ja alustatalous. Kuulostaa kiintoisalta - sääli, että materiaali ei ole vielä luettavissa. Tietty tämähän on maailmanluokan tekosyy, koska noilla avainsanoilla löytäisin ihan varmasti runsain mitoin luettavaa aiheesta.

IoT hommia

Ensimmäiset teemat tässä yAMK opinnoissani olivat Digitalisaation vaikutukset toimitaympäristöömme ja Muutos digitalisaation hyödyntämiseen. Oikein kiinnostavia aiheita ja ehkä ihan parasta antia näissä oli vierailevat luennoitsijat, jotka kukin toivat omaa erikoisosaamistaan meille tarjolle. Enkä tällä tahdo vähätellä lainkaan kanssaopiskelijoiden esityksiä omiin tehtäviinsä liittyen. On tosi hienoa, että meillä on niin monimuotoinen luokka, että porukkaa löytyy tosi monenlaisilta taustoilta - pääsee oppimaan paljon sellaisia asioita, joihin ei tulisi muuten perehtyneeksi.

Nuo ensimmäiset teemat omalta osaltani hieman kärsivät siitä, kun samaan aikaan niiden kanssa oli opettajaopintojen loppupuristus ja vielä siinä ohessa uuden työtehtävän opettelu. No nyt opettajaopinnot ovat takana ja työstäkin olen saanut jo otteen, eli se ei ole enää ollenkaan yhtä jännää, kun on saanut jo käsityksen siitä mitä kuuluu tehdä ja osata. Sen voin tässä välissä todeta, että tuo edellinen lause ei tarkoita, ettei työ olisi yhtä kiintoisaa kuin aloittaessani. Tykkään kovasti.

Tuon edellisen kappaleen sisältö tarkoitti sitä, että nyt on ollut tehtävänä IoT-aiheisen oppimistehtävän tekeminen, niin siihen syventyminen on sopinut ja sujunut paljon paremmin. Siinä itseasiassa olisi vielä 10 päivää aikaa tehdä sitä, mutta sain sen jo tehtyä. Sekä myös siitä pidettävään esitykseen liittyvän Powerpoint-esityksen.

Valitsin aiheeksi öljylämmitteisen talon lämpöpattereiden muuttamisen automaattisesti ohjattaviksi. Tällainen sivusta vedetty aihe siksi, kun meidän virastossa ei oikein nuo IoT-jutut tule vastaan, niin työelämään liittyvää siitä en oikein saanut keksittyä - tai totta puhuen en edes yrittänyt. Olisihan sitä voinut löytyä ajatuksia vaikka neuvotteluhuoneiden varausjärjestelmään ja siihen liittyviin näyttötauluihin liittyvää tai jotain.

Oli ihan mielenkiintoinen asia tutkittavaksi tuo patteritermostaattihomma, ja jossain vaiheessa kun raaskin, voisin vaikka sellaisia termostaatteja hommatakin. En ala tässä sen isommin auki pureskelemaan tuon tehtävän sisältöä - enkä kopioimaan sitä tähän, mutta noista termostaateista voisin vähän kertoakin.

Nykyiset termostaatit meillä ovat tuon vasemman kuvan mukaisia perinteisiä mekaanisia malleja, ja eivätpä ne minun mielestäni toimi kuin lähinnä huonoina hanoina. Nuo elektroniset laitteet taas ovat siitä fiksuja, että niihin voi asettaa itse sen lämpötilan jota pyritään pitämään yllä. Hyvästi siis (ehkä) liian kuumat tai kylmät huoneet. Tuossa tietty täytyy muistaa se, että ne termostaatit ovat joka tapauksessa pattereissa kiinni, joten niiden aistima lämpötila on jotain ihan muuta kuin muualla huoneessa. Tähän taas ratkaisu löytyy siitä, että nuo termostaatit käyttävät Z-Wave rajapintaa, ja sopivalla sovittimella niitä voi ohjelmoida vaikka Raspberry Pi:lla, johon taas saadaan langattomasti liitettyä lämpötilaa mittaavia sensoreita oleellisiin paikkoihin. Sangen kustannustehokas ratkaisu - toki jonkin verran perehtymistä ja koodaamista vaativa. On noihin termostaatteihin Danfossilla ihan omakin ratkaisu, jossa sensori ja ohjausyksikkö saadaan sijoitettua kauemmaksi patterista, mutta siinä vaiheessa aletaan maksamaan rahaa. Yksi lämpötilasensori kun maksaa melkein 100 € ja itse värkkäämällä sellaisen saa toteutettua parilla kympillä. Sitä kun lähtee kertomaan huoneitten lukumäärällä, niin hintaero alkaa olemaan merkittävä. Itse termostaatit ovat kaupasta riippuen siinä 55-75€ hintahaarukassa. Ihan maltillisen hintaisia - katsotaan josko hommaisi sitten kun koen taloudellisen tilanteen hieman vahvemmaksi tuon hintaisten kokeilujen tekemiseen.
...vai josko aluksi ihan vaan yhdellä kokeilisi...

yAMK opintoja

Tuo opettajakorkeakoulun puoli, joka toimi kimmokkeena tämän blogin aloittamiseen, on nyt sitten todistuksen saamista ja valmistumisjuhlaa vaille valmis, ellei sitten tule vielä vastaan jotain sellaista tehtävää, jonka olisin unohtanut tehdä. Tästä eteenpäin tämä blogi saa toimia oppimispäiväkirjana yAMK-opinnoissani. Sellaista ei edellytetä, mutta olen todennut, että tämä on niin hyvä menetelmä pohdiskeluun ja reflektointiin, että tulen sitä käyttämään näissäkin opinnoissa.

Sen verran olen myöhässä, että ensimmäinen moduuli alkaa olemaan lopussa, ja en välttämättä ala sitä kokonaisuudessaan tähän purkamaan.

Ensimmäisen moduulin teemat olivat Digitalisaation vaikutus toimintaympäristöömme, Muutos digitalisaation hyödyntämiseen, sekä Opinnäytetyön tekemisen ohjeistus ja tutkimusmenetelmät.

Noissa kahdessa ensimmäisessä teemassa meille kävi puhumassa paljon vierailevia luennoitsijoita, ja poikkeuksetta olivat oikein kiintoisia asioita, joita kävivät läpi. Myös ryhmämme omat esitykset ja yleinen keskustelu on ollut hyvinkin avartavaa. Olisi todella tylsää, jos kaikki puhuisivat samanlaisista asioista, mutta meillä on niin monipuolinen porukka (vaikka suurin osa onkin insinöörejä), että aihepiirit ovat vaihdelleet laidasta laitaan.

Lähdin alun perin opiskelemaan tätä siitä näkökulmasta, että keskityn nimenomaan IoT-laitteisiin ja niiden tulevaisuuteen, sekä hakemaan enemmän osaamista ja ymmärtämystä niistä, mutta nyt se on jäänyt itselleni ehkä kuitenkin toissijaiseksi "nice to know and learn" -osaksi, ja syksyisen työpaina vaihtumisen jälkeen mielenkiintoni ehkä suuntautuu nyt enemmän digitalisaation mahdollisuuksiin ja digitaalisen transformaation kehitykseen.

Kyllä tämä vielä tuntuu oikein mainiolta ratkaisulta, vaikka ihan ensimmäisinä tunteina tuntui siltä, että onko kaikki muut ihan älyttömän päteviä asiantuntijoita ja minä olen pihalla. Kyllä se käsitys siitä on vähitellen tasaantunut :)

Nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan sitä, miten toteutan opinnäytetyöni. Olen töissä kysellyt aihetta, että mikä olisi sellainen, josta olisi organisaatiolle hyötyä, ja sellainen löytyikin. Paitsi vaan, että aihe ei ole ihan helpoimmasta päästä. Siinä pitää miettiä miten se saadaan järkevän kokoiseksi rajattua ja mikä siinä olisi se lähestymistapa, joka täyttää tutkimuksellisen näkökulman.

Eli sitä tässä sitten pohtimaan.

Se olisi nyt sitten nipussa

Opettajanopinnot on nyt tehty toivon mukaan viimeistä piirtoa myöden. Parit palautteet pitää vielä antaa, mutta varsinaiset tehtävät on nyt nipussa.

Paljon on uutta opittu ja olen oikein tyytyväinen siihen, että tälle tielle tuli lähdetty. Opiskelujen aloittaminen tapahtui vähän puolivahingossa ja isolta osin ihan puhtaasta uteliaisuudesta, mutta opinnoista sain irti enemmän kuin olisin osannut arvatakaan.

Samalla tavalla puolivahingossa toteutin viimein sen ajatuksen, että sain viimein lähdettyä työpaikasta, jossa olin ollut lähes kymmenen vuotta, ja en ollut oikeastaan pitkään aikaan saanut siitä juuri mitään irti. Päädyin siis opintojeni ajan myös työskentelemään opetusalalla.

Tämä oli oikein hyvä vuosi. Tuli tutustuttua kunnolla ammatillisen koulutuksen arkeen. Opin myös paremmin ymmärtämään minkälaisia nykyajan nuoret ovat. Vastaus lyhyesti: Koko lailla samanlaisia kuin 80-luvun nuoret.

Olisin voinut toisaalta jatkaa opetusalalla tuon vuodenkin jälkeen, mutta ainakaan tällä hetkellä en kokenut, että se loppujen lopuksi vastaa riittävästi sitä, mitä minä odotan työelämältä, niinpä syksyllä siirryin Valtiolle IT-suunnittelijaksi. Näin parin kuukauden kokemuksen perusteella voin olla tyytyväinen ratkaisuuni. Pidän kyllä ihmisistä ja tulin oikein hyvin toimeen nuortenkin kanssa. Ehkä yhtenä tekijänä ratkaisuuni oli menossa oleva ammatillisen reformi, joka tuntui herättävän opettajien joukossa aika paljon tunteita.

No ei ole sanottua, ettenkö joskus intoutuisi taas opettajuudesta, mutta ei tässä vaiheessa, joten tämä lienee tällä tietoa viimeinen opettajuutta käsittelevä päivitykseni tähän. Jatkossa tällä paikalla käsitellään asioita jotka liittyvät omiin yAMK opintoihini. Siihen keskitytään jatkossa.

Nyt pitäisi täyttää vielä todistusanomus.

Verkostot ammatillisessa opetuksessa

Tämä alkaa olemaan viimeisiä blogipostauksia, joissa käsittelen opettajakoulutukseen liittyviä aiheita. Viimeinen moduuli on oppimisyhteisön rakentaminen, ja siinä pohdittavia asioita ovat olleet itsetuntemus, dialogiosaaminen, monikulttuurisuus ja siihen liittyvien asioiden ymmärtäminen, sekä viimeisenä osuutena koulutuksen verkostot.

Kaikissa näissä aiheissa on tullut pohdiskeltua niin omia ajatuksiaan kuin omia asenteitaan, sekä oppimateriaalista on tullut opittua uusia tekniikoita. Dialogi-teemasta sai hyvin irti kaikenlaisia uusia työvalineitä, joita voi hyödyntää esimerkiksi uusien projektien aloituksessa ja aivoriihissä. Huomaa, että alan jo pohtia asioita ei koulutuksellisesta näkökulmasta. Tällä hetkellä kun olen - kuten aiemmin olen kirjoittanut, päätynyt kuitenkin toisen alan hommiin kuin koulutuksen.

Koulutuksen verkostot osuudessa sekä haastattelin harjoitteluoppilaitokseni rekrykoordinaattoria, joka on paljon tekemisissä eri yhteistyötahojen kanssa ja sen lisäksi pohdiskelin itse paljon asiaa lähinnä ammatillisen opetuksen ja työelämän yhteistyön - tai oikeastaan sen puutteen kannalta. En liitä tuota haastattelua tähän, mutta kopioin tähän suoraan sen mitä kirjoitin koulutuksen vaikuttavuutta käsittelevän tehtävän palautuksessa.

Niillä aloilla, joita minä olen seurannut lähietäisyydeltä, on yritysyhteistyö melko pitkälti rajoittunut harjoittelupaikkojen järjestämiseen. Joitakin yksittäisiä yrityksiä on ollut, jotka ovat tehneet varsinaisia projekteja tai oikeita töitä opiskelijoiden kanssa. Tällaisia yrityksiä on tullut vastaan lähinnä liiketalouden puolella. Tietotekniikkapuolella on muodostunut hiukan sellainen käsitys, että työssäoppimispaikkoja opiskelijat kyllä saavat, mutta muuten opiskelijoiden tai opettajien kanssa ei tehdä yhteistyötä.

Harjoitteluoppilaitoksessani on koitettu järjestää ammattilaisfoorumia, jossa yritysten edustajia on kutsuttu keskustelemaan koulutuksesta ja sen kehittämisestä, mutta toisaalta hieman yllättäen yritysten kiinnostus tällaiseen on ollut tosi vähäistä.

Yritykset tuntuvat olevan kiinnostuneempia saamaan koulutusta omille työntekijöilleen, kuin ottamaan kantaa siihen, mitä nuorille opiskelijoille opetetaan. Onko yrityksillä kenties käsitys siitä, että oppilaitokset tietävät mitä opettaa ilman keskustelua yritysten kanssa?

Tätä on vaikea käsittää, kun toisaalta jatkuvasti kuulee jostain valitusta siitä, että koulutus ei vastaa työelämän tarpeita. Toisaalta tässä ehkä pitäisi oppilaitostenkin olla aktiivisempia, eli sen sijaan, että yrityksiä vain kutsuttaisiin keskustelemaan, niissä pitäisi pyrkiä käymään paikan päällä juttelemassa. Ehkä sillä tavoin yrityksetkin saataisiin paremmin ymmärtämään, että juuri sillä heidän omalla yrityksellään voisi olla jotain annettavaa koulutuksen kehittämiseksi.

No tuohon tavallaan vastasinkin jo edellä, mutta yhtenä tekijänä varmaan siihen miksi ammattikoulun kasvatit eivät meinaa kelvata työmarkkinoille (nyt puhun lähinnä datanomeista), on se, että ne, jotka ovat osaavia ja motivoituneita tekemään, ovat myös samalla niitä, jotka jatkavat opiskelujaan AMK:ssa ammattikoulun jälkeen. Moni työnantaja joutuu myös valitettavasti työssäoppimisissa olemaan tekemisissä myös sellaisten opiskelijoiden kanssa, jotka eivät ole motivoituneita oppimaan eivätkä työskentelemään. Sellaiset opiskelijat helposti leimaavat kokonaisen opintoalan. Ennen opetusalalla toimimista olin teollisuusyrityksessä IT-osastolla töissä, ja pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan sitä, miten opiskelijoita otettiin harjoitteluun. Itse en osallistunut valintaan. Siellä kun oli ollut hyviä harjoittelijoita, niin sellaisia kutsuttiin myös kesätöihin, mutta kun peräkkäin oli muutama epämotivoitunut opiskelija, niin harjoittelupaikat loppuivat kuin seinään.

Ehkä osa ammatillisen koulutuksen kriisiä – sitä, josta lehdet kirjoittelevat, on se, että yritykset eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita koulutuksen kehittämisestä. Lehdissä kauhistellaan sitä, kuinka reformin myötä oppimista on tarkoitus siirtää enemmän työpaikoille, mutta ei huomioida sitä, että ne opiskelijat – vaikka vajailla taidoillakin, voivat olla ihan kelpo tyyppejä opetettavaksi, jos vain yhteistyö koulujen kanssa toimisi siihen malliin, että koulussa jo voitaisiin opettaa ne perustaidot, jotka opiskelijalla olisi hyvä olla harjoitteluun mennessään. Joku niistä ”tiellä jaloissa” olevista nuorista tulee olemaan kuitenkin todennäköisesti se yrityksen uusi työntekijä joidenkin vuosien päästä. Ei olisi pahitteeksi, jos opiskelija jo koulussa oppisi niitä alakohtaisesti ja alueellisesti oikeita asioita.

x

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen

Alkaa olemaan ope-opintoni jo loppusuoralla. TKI-raportti palautettu, esitelty ja hyväksytty ja viimeiset tehtävätkin alkavat olemaan jo nipussa. Vielä kun muistaisin, että onko jotain vielä unohtunut. Ehkä pitää kaikki käydä vielä kertaalleen läpi.

Niin, se TKI-raportti. Jännä lyhenne, mutta se tarkoittaa Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamista. Raportti on ikään kuin opinnäytetyö, mutta ei ihan yhtä suuritöinen. Iso haaste sitä kirjoitettaessa olikin koittaa pitää se järjellisen mittaisena ja estää sitä leviämästä maailmoja syleilevän laajaksi.

Minun aiheeni oli pelillistäminen ammatillisessa tietotekniikkaopetuksessa. Lähestyin aihetta käsittelemällä pelillisyyttä teoreettisesta näkökulmasta - niin itse käsitettä, kuin sen erilaisia sovelluksia erilaisissa ympäristöissä. Tämän jälkeen esittelin muutamia erilaisia pelillisiä ratkaisuja joita olin opetustyössä käyttänyt apuvälineenä, sekä vielä lopuksi omaa pohdintaa aiheesta ja sen tulevaisuudesta.

Alla olevasta linkistä pääset lukemaan tuon raporttini. Muistutan, että se ei ole mikään kaiken kattava. Jos haluat tosissasi perehtyä pelillisyyteen ilmiönä, niin suosittelen tutustumaan lähdeluettelossa listattuun aineistoon. Osa niistä on vapaasti verkossa saatavilla, ja joihinkin on pääsy Helsingin Yliopiston kirjaston tunnuksilla heidän yhteistyöverkostonsa kautta.

TKI-raportti

En tässä ala pohdiskelemaan sen enempää pelillisyyttä ja sen tulevaisuutta, kun olen tuon pohdinnan tehnyt jo tuolla raportissani.