Verkostot ammatillisessa opetuksessa

Tämä alkaa olemaan viimeisiä blogipostauksia, joissa käsittelen opettajakoulutukseen liittyviä aiheita. Viimeinen moduuli on oppimisyhteisön rakentaminen, ja siinä pohdittavia asioita ovat olleet itsetuntemus, dialogiosaaminen, monikulttuurisuus ja siihen liittyvien asioiden ymmärtäminen, sekä viimeisenä osuutena koulutuksen verkostot.

Kaikissa näissä aiheissa on tullut pohdiskeltua niin omia ajatuksiaan kuin omia asenteitaan, sekä oppimateriaalista on tullut opittua uusia tekniikoita. Dialogi-teemasta sai hyvin irti kaikenlaisia uusia työvalineitä, joita voi hyödyntää esimerkiksi uusien projektien aloituksessa ja aivoriihissä. Huomaa, että alan jo pohtia asioita ei koulutuksellisesta näkökulmasta. Tällä hetkellä kun olen - kuten aiemmin olen kirjoittanut, päätynyt kuitenkin toisen alan hommiin kuin koulutuksen.

Koulutuksen verkostot osuudessa sekä haastattelin harjoitteluoppilaitokseni rekrykoordinaattoria, joka on paljon tekemisissä eri yhteistyötahojen kanssa ja sen lisäksi pohdiskelin itse paljon asiaa lähinnä ammatillisen opetuksen ja työelämän yhteistyön - tai oikeastaan sen puutteen kannalta. En liitä tuota haastattelua tähän, mutta kopioin tähän suoraan sen mitä kirjoitin koulutuksen vaikuttavuutta käsittelevän tehtävän palautuksessa.

Niillä aloilla, joita minä olen seurannut lähietäisyydeltä, on yritysyhteistyö melko pitkälti rajoittunut harjoittelupaikkojen järjestämiseen. Joitakin yksittäisiä yrityksiä on ollut, jotka ovat tehneet varsinaisia projekteja tai oikeita töitä opiskelijoiden kanssa. Tällaisia yrityksiä on tullut vastaan lähinnä liiketalouden puolella. Tietotekniikkapuolella on muodostunut hiukan sellainen käsitys, että työssäoppimispaikkoja opiskelijat kyllä saavat, mutta muuten opiskelijoiden tai opettajien kanssa ei tehdä yhteistyötä.

Harjoitteluoppilaitoksessani on koitettu järjestää ammattilaisfoorumia, jossa yritysten edustajia on kutsuttu keskustelemaan koulutuksesta ja sen kehittämisestä, mutta toisaalta hieman yllättäen yritysten kiinnostus tällaiseen on ollut tosi vähäistä.

Yritykset tuntuvat olevan kiinnostuneempia saamaan koulutusta omille työntekijöilleen, kuin ottamaan kantaa siihen, mitä nuorille opiskelijoille opetetaan. Onko yrityksillä kenties käsitys siitä, että oppilaitokset tietävät mitä opettaa ilman keskustelua yritysten kanssa?

Tätä on vaikea käsittää, kun toisaalta jatkuvasti kuulee jostain valitusta siitä, että koulutus ei vastaa työelämän tarpeita. Toisaalta tässä ehkä pitäisi oppilaitostenkin olla aktiivisempia, eli sen sijaan, että yrityksiä vain kutsuttaisiin keskustelemaan, niissä pitäisi pyrkiä käymään paikan päällä juttelemassa. Ehkä sillä tavoin yrityksetkin saataisiin paremmin ymmärtämään, että juuri sillä heidän omalla yrityksellään voisi olla jotain annettavaa koulutuksen kehittämiseksi.

No tuohon tavallaan vastasinkin jo edellä, mutta yhtenä tekijänä varmaan siihen miksi ammattikoulun kasvatit eivät meinaa kelvata työmarkkinoille (nyt puhun lähinnä datanomeista), on se, että ne, jotka ovat osaavia ja motivoituneita tekemään, ovat myös samalla niitä, jotka jatkavat opiskelujaan AMK:ssa ammattikoulun jälkeen. Moni työnantaja joutuu myös valitettavasti työssäoppimisissa olemaan tekemisissä myös sellaisten opiskelijoiden kanssa, jotka eivät ole motivoituneita oppimaan eivätkä työskentelemään. Sellaiset opiskelijat helposti leimaavat kokonaisen opintoalan. Ennen opetusalalla toimimista olin teollisuusyrityksessä IT-osastolla töissä, ja pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan sitä, miten opiskelijoita otettiin harjoitteluun. Itse en osallistunut valintaan. Siellä kun oli ollut hyviä harjoittelijoita, niin sellaisia kutsuttiin myös kesätöihin, mutta kun peräkkäin oli muutama epämotivoitunut opiskelija, niin harjoittelupaikat loppuivat kuin seinään.

Ehkä osa ammatillisen koulutuksen kriisiä – sitä, josta lehdet kirjoittelevat, on se, että yritykset eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita koulutuksen kehittämisestä. Lehdissä kauhistellaan sitä, kuinka reformin myötä oppimista on tarkoitus siirtää enemmän työpaikoille, mutta ei huomioida sitä, että ne opiskelijat – vaikka vajailla taidoillakin, voivat olla ihan kelpo tyyppejä opetettavaksi, jos vain yhteistyö koulujen kanssa toimisi siihen malliin, että koulussa jo voitaisiin opettaa ne perustaidot, jotka opiskelijalla olisi hyvä olla harjoitteluun mennessään. Joku niistä ”tiellä jaloissa” olevista nuorista tulee olemaan kuitenkin todennäköisesti se yrityksen uusi työntekijä joidenkin vuosien päästä. Ei olisi pahitteeksi, jos opiskelija jo koulussa oppisi niitä alakohtaisesti ja alueellisesti oikeita asioita.

x