Oppimis- ja ohjaustyylit

Ope-opinnoissa on viime aikoina ollut paljon opintopiirissä suoritettavia tehtäviä, joista viimeisimmissä on käsitelty erilaisia pedagogisia malleja ja erilaisia opetusmenetelmiä. Tämä onko ajankohdaltaan oikein sopiva, koska nyt pitäisi alkaa vähitellen toteuttamaan opetusharjoittelua. Kyseinen kurssi johon opetusharjoitteluni tulee sijoittumaan on jo jonkin aikaa ollut käynnissä, ja olenkin lähinnä odotellut, että kurssi pääsee sellaiseen vaiheeseen, jossa on luontevaa ottaa esiin se osakokonaisuus, jonka minä vedän harjoittelussani. Tätä kurssia on kaiken kaikkiaan vedetty pääsääntöisesti työryhmän voimin, eli mukana on kaiken aikaa ollut kaksi opettajaa ja minä ohjaajan roolissa.

Tämän blogikirjoituksen varsinaisena aiheena on kuitenkin kirjoittaa oppimis- ja ohjaustyyleistä. Tehtäväksi oli annettu pohtia blogikirjoituksessa seuraavia asioita:

- Miten oppijoiden erilaiset oppimistyylit tulisi ottaa huomioon opetuksen suunnittelussa. 

- Miten asia vaikuttaa erilaisia opetus- ja ohjausmenetelmien valintaan?

- Ryhmäytykseen ja pienryhmien toimintaan?

- Oppimistehtäviin ja oppimateriaaliin?

Oppimistyylejä on lukuisia erilaisia. Jotkut oppivat parhaiten tekemällä itse ja pääsemälle soveltamaan asioita käytännössä, kun taas toiset oppivat lukemalla tai kuuntelemalla. Oppimista voi tapahtua myös katselemalla, miten jokin asia tehdään.

Oppimistyyleiltään ihmiset ovat erilaisia, mutta myös sen lisäksi se asia jota opetellaan voi olla sellainen, että se itsessään on mahdollista opettaa vain jollain tietyillä tyyleillä. Esimerkiksi hevosen kengittäminen (josta en tiedä yhtään mitään) olisi varmastikin hankala opetettava pelkästään kertomalla, miten asia tapahtuu, kun taas jotkin psykologian teoriat voivat olla helppo selittää sanallisesti. Ehkä niissäkin tukena voi käyttää vaikka dramatisoituja videoita tai hahmottamista ja jäsentämistä auttavia kuvia.

Se, että ihmiset ovat erityylisiä oppijoita asettaa haasteita ryhmätilanteessa tapahtuvalle opetukselle ja soveltuvan oppimateriaalin valitsemiselle. Ehkä pitäisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä opetuksen ja materiaalin monimuotoisuuteen, jotta mahdollisimman monella erityylisellä oppijalla olisi mahdollisuus löytää itselleen sopiva tapa oppia kyseinen materiaali, ja siten päästä sisälle sisältöön.

Jos oletetaan, että kyseessä on vaikkapa kokonaisuus, jonka voisi periaatteessa opettaa kokonaan luennoimalla ja pitämällä "kalvosulkeisia", niin sen sijaan, että pitäytyisi tässä perinteisessä (vanhanaikaisessa) menetelmässä, niin materiaali olisi mahdollisesti myös kirjallisessa muodossa saatavilla, esimerkiksi monisteina. Materiaalin oleminen saatavissa monisteina tulisi kertoa jo ennen luennoimisen alkua, jotta sellaiset oppijat, joiden kuuntelua muistiinpanojen tekeminen häiritsee, voisivat keskittyä tällöin pelkkään kuuntelemiseen. Joku toinen taas saattaa siitä huolimatta haluta tehdä muistiinpanoja ja siten parantaa omaa muistijälkeen, kun kirjoittaa asioita ylös omin käsin. Itse en ole lainkaan tämän jälkimmäisen kaltainen persoona - en esimerkiksi halua missään kokouksessa kirjoittaa pöytäkirjaa, koska jos alan kirjoittamaan asioita, niin ne asiat joita puhutaan kirjoittamiseni aikana menevät itseltäni sujuvasti ohi. En ole mitenkään hidas tai huono kirjoittamaan, mutta minä vain en pysty sujuvaan moniajoon. Esimerkiksi taustahäly saattaa häiritä keskittymistäni, jos teen jotain mikä vaatii oikeasti ajattelemista ja keskittymistä.
Luennoimisen ja kirjallisen materiaalin lisäksi materiaalista voisi olla tehty myös digitaalinen interaktiivinen versio, jossa materiaalia käsitellään niin, että oppija pääsee itse aktiivisesti osallistumaan. Tämän pohjana voi olla vaikkapa sama tekstimateriaali, mitä muutenkin käytetään, mutta se on voitu pilkkoa niin, että sopivan pienien osakokonaisuuksien välein esitetään trivia-tyylisesti kysymyksiä, joihin pitää osata vastata ja täten pääsee lukemisen aikana reflektoimaan heti sitä miten on lukemansa sisäistänyt ja ymmärtänyt. Sekä kirjallisessa, että tässä digitaalisessa materiaalissa olisi hyvä olla mahdollisuuksien mukaan aiheeseen liittyviä kuvituskuvia, jotta visuaalisempaa oppimistyyliä hyödyntävät oppijat saisivat itselleen jotain mihin voivat ankkuroida lukemansa tiedon.

Nykyteknologia alkaa vähitellen olla sillä tasolla, että kaikenlainen tekstimuodossa oleva materiaali on helppo saattaa myös kuunneltavaan muotoon. Tekniikka mahdollistaa jopa suomenkielellä jo aika tehokkaan tekstin ääneen lukemisen tietokoneavusteisesti, eli jos joku oppii paremmin kuuntelemalla, hän voi hyödyntää paremmin erilaisia materiaaleja ilman, että niitä olisi erikseen tallennettu äänitettynä.

Pienryhmissä tai opintopiireissä opeteltavien tehtävien suhteen tulisi mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon erilaiset oppimistyylit ja erilaiset temperamentit. Se ei ole välttämättä mikään helposti järjestettävä homma. Esimerkiksi jos ryhmään sattuu oikein dominoivia hahmoja ja syrjään vetäytymiseen taipuvaisia luonteita, niin helposti nämä hiljaisemmat jäävät mukaan pelkiksi sivustakatsojiksi, jotka lopulta eivät saa tehdystä ryhmätyöstä yhtään mitään irti. Suhtaudun melko skeptisesti siihen, että kuinka paljon varsinkaan nuorilla on järkevää teettää asioita ryhmätöinä. Ryhmätöiden toimiminen edellyttää ainakin sitä, että työnjako on selkeä, ja on huolehdittu siitä, että kaikille on jotain mielekästä ja kykyjä vastaavaa tekemistä.

Olen paljonkin pohtinut ja tutkaillut omaa tapaani oppia ja tein muutaman testin, joihin Moodlessa oli linkitetty. Yksi testeistä oli Oppimistyylien arviointitesti, joka perustuu D.A. Kolbin kokemuksellisen oppimisen teoriaan, jota usein pidetään oppimisen perusmallina aikuisiän saavuttaneen henkilön ollessa kyseessä:

http://www.tenviesti.fi/test2.htm

Tämän testin mukaan minuun näytti täsmäävän parhaiten osallistuja ja toteuttaja. Tässä suorat lainaukset tuolta sivulta:

OSALLISTUJA: Keskittyy uusien kokemusten hankkimiseen

Osallistuja elää nykyhetkessä, "tässä-ja-nyt". Tyylilleen uskollisena hän haluaa kokeilla kaikkea mahdollista. Hän on taipuvainen toimimaan ensin ja ajattelemaan vasta jälkeenpäin. Hän nauttii tajunnanvirtatekniikoista ja aivoriihistä, on luonteeltaan seurallinen ja pitkästyy herkästi asioiden hitaaseen etenemiseen.

TOTEUTTAJA: Keskittyy ideoiden ja teorioiden toteuttamiseen

Toteuttaja haluaa kokeilla uusia ideoita ja teorioita selvittääkseen, toimivatko ne käytännössä. Hän ryhtyy herkästi tuumasta toimeen ja on kärsimätön asioiden tyhjänpäiväiseen märehtimiseen. Hän on käytännöllinen ongelmien ratkoja, jonka mielestä aina on olemassa jokin uusi, parempi ja toimivampi tapa asioiden ratkaisemiseksi.

http://www.tenviesti.fi/oppimistyylienkuvaus.htm

Tutultahan nuo kuulostavat. Minulle asioiden oppimisessa on oleellista ymmärtää miten asiat liittyvät käytäntöön ja mahdollisuuksien mukaan minun pitää päästä niitä soveltamaan, jotta pääsisin näkemään miten ne toimivat. Oppitunneilla olen aina ollut sellainen oppija, että jos jotain asiaa jäädään liian pitkäksi aikaa märehtimään, menetän mielenkiintoni ja alan selvittelemään itse muita asioita tai pahimmillani harhaudun kokonaan vääriä asioita tekemään. Sellaisten asioiden opettelussa, jota voisi tehdä käytännössä, en malta millään keskittyä teoriaan, koska itselleni osuvin tapa toimia olisi se, että ensin tehdään, tutkitaan ja kokeillaan ja myöhemmin perehdytään siihen, että mikä on se teoria takana, että miksi asia toimi noin. Yleensäkään esimerkiksi matematiikassa en pysty lainkaan nielemään sellaista periaatetta, että jotain kaavaa pitää käyttää kun se vaan toimii, vaan minun pitää ymmärtää se kunnolla, että miksi se toimii ja minkä takia se on juuri niin - tai vähintään tietää mitä sillä tehdään? Missä sitä voi käyttää? Mitä hyötyä siitä on?

Erilaisten oppimistyylien havainnoiminen opetustilanteessa ja oppijoiden kanssa toimiessa on tärkeää, ja siksi on oleellista olla kaiken aikaa tuntosarvet pystyssä tarkkailemassa signaaleja, ettei kukaan suotta jää jälkeen tai turhaudu sen takia, että opetusmenetelmät tai materiaalit eivät kohtaa hänen tarpeitaan ja menetelmiä ja materiaaleja tulisi mahdollisuuksien mukaan pystyä muuttamaan tai monimuotoistamaan ketterästi jo kurssinkin aikana - eikä tyytyä ajattelemaan, että seuraavassa kurssissa asia korjataan. Siellä seuraavalla kurssilla saattaa ollakin jo taas toisenlainen tilanne ja tätä/näitä yksittäistä oppijaa/oppijoita ei yhtään lohduta se, että seuraaville oppijoille on jo tarjolla se mitä he olisivat tarvinneet.

Tämän kaiken pohjalta tulen omassa opetusharjoittelussani mahdollisuuksien mukaan tekemään sen mistä saarnaan. Varsinainen opeteltava materiaali tulee integroitumaan opiskelijoiden jo aloitettuihin omiin projekteihin luonnollisena jatkumona. Tähän saakka opiskelijoita on tällä kurssilla opetettu sillä periaatteella, että he ovat sekä tehneet valmentavia harjoituksia, että myös lyhyehköjen teoriatietoiskujen kaivaneet itse tietoa siitä miten saavat annetut tehtävät suoritettua. Kyseessä on ohjelmistotuotantoalan datanomiopiskelijat, joten heille ammattitaidon kehittymisen kannalta on oleellisen tärkeää se, että he osaavat itse löytää tarvitsemansa tiedot ja ohjeet.
Minun osuudessani opiskelijat suorittavat omaan tahtiinsa verkkokurssin, josta saavat teoriapohjan opittavaan asiaan (SQL-tietokantojen käsittely). Tämä on siinä mielessä tärkeä tapa edetä, koska jos tällainen asia vedettäisiin opettajajohtoisesti "käsi kädessä, rinta rinnan", siinä etevimmät pääsisivät turhautumaan ja hitaammille omaksujille jäisi tietoihin aukkoja. Verkkokurssitoteutuksessa kaikki tekevät samat harjoitustehtävät, ja kurssin opettajanäkymästä pääsee näkemään mitkä asiat tai käsitteet ovat tuottaneet ongelmia, niin niiden ymmärtämistä ja merkitystä voidaan sitten käydä yhteisesti ryhmässä läpi. Tuon verkkokurssiosuuden jälkeen, kun opittuja asioita aletaan soveltamaan käytäntöön, siirtyy opettaminen/ohjaaminen pienryhmä- ja yksilötasolle, jossa pystyn syventämään opiskelijoiden osaamista siltä osin, miten heidän projektinsa perusteella tarpeita näyttää olevan, sekä varmistamaan, että asia on oikeasti opittu ja sitä osataan soveltaa käytännössä tarkoituksenmukaisella tavalla.