yAMK opintoja

Tuo opettajakorkeakoulun puoli, joka toimi kimmokkeena tämän blogin aloittamiseen, on nyt sitten todistuksen saamista ja valmistumisjuhlaa vaille valmis, ellei sitten tule vielä vastaan jotain sellaista tehtävää, jonka olisin unohtanut tehdä. Tästä eteenpäin tämä blogi saa toimia oppimispäiväkirjana yAMK-opinnoissani. Sellaista ei edellytetä, mutta olen todennut, että tämä on niin hyvä menetelmä pohdiskeluun ja reflektointiin, että tulen sitä käyttämään näissäkin opinnoissa.

Sen verran olen myöhässä, että ensimmäinen moduuli alkaa olemaan lopussa, ja en välttämättä ala sitä kokonaisuudessaan tähän purkamaan.

Ensimmäisen moduulin teemat olivat Digitalisaation vaikutus toimintaympäristöömme, Muutos digitalisaation hyödyntämiseen, sekä Opinnäytetyön tekemisen ohjeistus ja tutkimusmenetelmät.

Noissa kahdessa ensimmäisessä teemassa meille kävi puhumassa paljon vierailevia luennoitsijoita, ja poikkeuksetta olivat oikein kiintoisia asioita, joita kävivät läpi. Myös ryhmämme omat esitykset ja yleinen keskustelu on ollut hyvinkin avartavaa. Olisi todella tylsää, jos kaikki puhuisivat samanlaisista asioista, mutta meillä on niin monipuolinen porukka (vaikka suurin osa onkin insinöörejä), että aihepiirit ovat vaihdelleet laidasta laitaan.

Lähdin alun perin opiskelemaan tätä siitä näkökulmasta, että keskityn nimenomaan IoT-laitteisiin ja niiden tulevaisuuteen, sekä hakemaan enemmän osaamista ja ymmärtämystä niistä, mutta nyt se on jäänyt itselleni ehkä kuitenkin toissijaiseksi "nice to know and learn" -osaksi, ja syksyisen työpaina vaihtumisen jälkeen mielenkiintoni ehkä suuntautuu nyt enemmän digitalisaation mahdollisuuksiin ja digitaalisen transformaation kehitykseen.

Kyllä tämä vielä tuntuu oikein mainiolta ratkaisulta, vaikka ihan ensimmäisinä tunteina tuntui siltä, että onko kaikki muut ihan älyttömän päteviä asiantuntijoita ja minä olen pihalla. Kyllä se käsitys siitä on vähitellen tasaantunut :)

Nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan sitä, miten toteutan opinnäytetyöni. Olen töissä kysellyt aihetta, että mikä olisi sellainen, josta olisi organisaatiolle hyötyä, ja sellainen löytyikin. Paitsi vaan, että aihe ei ole ihan helpoimmasta päästä. Siinä pitää miettiä miten se saadaan järkevän kokoiseksi rajattua ja mikä siinä olisi se lähestymistapa, joka täyttää tutkimuksellisen näkökulman.

Eli sitä tässä sitten pohtimaan.

Se olisi nyt sitten nipussa

Opettajanopinnot on nyt tehty toivon mukaan viimeistä piirtoa myöden. Parit palautteet pitää vielä antaa, mutta varsinaiset tehtävät on nyt nipussa.

Paljon on uutta opittu ja olen oikein tyytyväinen siihen, että tälle tielle tuli lähdetty. Opiskelujen aloittaminen tapahtui vähän puolivahingossa ja isolta osin ihan puhtaasta uteliaisuudesta, mutta opinnoista sain irti enemmän kuin olisin osannut arvatakaan.

Samalla tavalla puolivahingossa toteutin viimein sen ajatuksen, että sain viimein lähdettyä työpaikasta, jossa olin ollut lähes kymmenen vuotta, ja en ollut oikeastaan pitkään aikaan saanut siitä juuri mitään irti. Päädyin siis opintojeni ajan myös työskentelemään opetusalalla.

Tämä oli oikein hyvä vuosi. Tuli tutustuttua kunnolla ammatillisen koulutuksen arkeen. Opin myös paremmin ymmärtämään minkälaisia nykyajan nuoret ovat. Vastaus lyhyesti: Koko lailla samanlaisia kuin 80-luvun nuoret.

Olisin voinut toisaalta jatkaa opetusalalla tuon vuodenkin jälkeen, mutta ainakaan tällä hetkellä en kokenut, että se loppujen lopuksi vastaa riittävästi sitä, mitä minä odotan työelämältä, niinpä syksyllä siirryin Valtiolle IT-suunnittelijaksi. Näin parin kuukauden kokemuksen perusteella voin olla tyytyväinen ratkaisuuni. Pidän kyllä ihmisistä ja tulin oikein hyvin toimeen nuortenkin kanssa. Ehkä yhtenä tekijänä ratkaisuuni oli menossa oleva ammatillisen reformi, joka tuntui herättävän opettajien joukossa aika paljon tunteita.

No ei ole sanottua, ettenkö joskus intoutuisi taas opettajuudesta, mutta ei tässä vaiheessa, joten tämä lienee tällä tietoa viimeinen opettajuutta käsittelevä päivitykseni tähän. Jatkossa tällä paikalla käsitellään asioita jotka liittyvät omiin yAMK opintoihini. Siihen keskitytään jatkossa.

Nyt pitäisi täyttää vielä todistusanomus.

Verkostot ammatillisessa opetuksessa

Tämä alkaa olemaan viimeisiä blogipostauksia, joissa käsittelen opettajakoulutukseen liittyviä aiheita. Viimeinen moduuli on oppimisyhteisön rakentaminen, ja siinä pohdittavia asioita ovat olleet itsetuntemus, dialogiosaaminen, monikulttuurisuus ja siihen liittyvien asioiden ymmärtäminen, sekä viimeisenä osuutena koulutuksen verkostot.

Kaikissa näissä aiheissa on tullut pohdiskeltua niin omia ajatuksiaan kuin omia asenteitaan, sekä oppimateriaalista on tullut opittua uusia tekniikoita. Dialogi-teemasta sai hyvin irti kaikenlaisia uusia työvalineitä, joita voi hyödyntää esimerkiksi uusien projektien aloituksessa ja aivoriihissä. Huomaa, että alan jo pohtia asioita ei koulutuksellisesta näkökulmasta. Tällä hetkellä kun olen - kuten aiemmin olen kirjoittanut, päätynyt kuitenkin toisen alan hommiin kuin koulutuksen.

Koulutuksen verkostot osuudessa sekä haastattelin harjoitteluoppilaitokseni rekrykoordinaattoria, joka on paljon tekemisissä eri yhteistyötahojen kanssa ja sen lisäksi pohdiskelin itse paljon asiaa lähinnä ammatillisen opetuksen ja työelämän yhteistyön - tai oikeastaan sen puutteen kannalta. En liitä tuota haastattelua tähän, mutta kopioin tähän suoraan sen mitä kirjoitin koulutuksen vaikuttavuutta käsittelevän tehtävän palautuksessa.

Niillä aloilla, joita minä olen seurannut lähietäisyydeltä, on yritysyhteistyö melko pitkälti rajoittunut harjoittelupaikkojen järjestämiseen. Joitakin yksittäisiä yrityksiä on ollut, jotka ovat tehneet varsinaisia projekteja tai oikeita töitä opiskelijoiden kanssa. Tällaisia yrityksiä on tullut vastaan lähinnä liiketalouden puolella. Tietotekniikkapuolella on muodostunut hiukan sellainen käsitys, että työssäoppimispaikkoja opiskelijat kyllä saavat, mutta muuten opiskelijoiden tai opettajien kanssa ei tehdä yhteistyötä.

Harjoitteluoppilaitoksessani on koitettu järjestää ammattilaisfoorumia, jossa yritysten edustajia on kutsuttu keskustelemaan koulutuksesta ja sen kehittämisestä, mutta toisaalta hieman yllättäen yritysten kiinnostus tällaiseen on ollut tosi vähäistä.

Yritykset tuntuvat olevan kiinnostuneempia saamaan koulutusta omille työntekijöilleen, kuin ottamaan kantaa siihen, mitä nuorille opiskelijoille opetetaan. Onko yrityksillä kenties käsitys siitä, että oppilaitokset tietävät mitä opettaa ilman keskustelua yritysten kanssa?

Tätä on vaikea käsittää, kun toisaalta jatkuvasti kuulee jostain valitusta siitä, että koulutus ei vastaa työelämän tarpeita. Toisaalta tässä ehkä pitäisi oppilaitostenkin olla aktiivisempia, eli sen sijaan, että yrityksiä vain kutsuttaisiin keskustelemaan, niissä pitäisi pyrkiä käymään paikan päällä juttelemassa. Ehkä sillä tavoin yrityksetkin saataisiin paremmin ymmärtämään, että juuri sillä heidän omalla yrityksellään voisi olla jotain annettavaa koulutuksen kehittämiseksi.

No tuohon tavallaan vastasinkin jo edellä, mutta yhtenä tekijänä varmaan siihen miksi ammattikoulun kasvatit eivät meinaa kelvata työmarkkinoille (nyt puhun lähinnä datanomeista), on se, että ne, jotka ovat osaavia ja motivoituneita tekemään, ovat myös samalla niitä, jotka jatkavat opiskelujaan AMK:ssa ammattikoulun jälkeen. Moni työnantaja joutuu myös valitettavasti työssäoppimisissa olemaan tekemisissä myös sellaisten opiskelijoiden kanssa, jotka eivät ole motivoituneita oppimaan eivätkä työskentelemään. Sellaiset opiskelijat helposti leimaavat kokonaisen opintoalan. Ennen opetusalalla toimimista olin teollisuusyrityksessä IT-osastolla töissä, ja pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan sitä, miten opiskelijoita otettiin harjoitteluun. Itse en osallistunut valintaan. Siellä kun oli ollut hyviä harjoittelijoita, niin sellaisia kutsuttiin myös kesätöihin, mutta kun peräkkäin oli muutama epämotivoitunut opiskelija, niin harjoittelupaikat loppuivat kuin seinään.

Ehkä osa ammatillisen koulutuksen kriisiä – sitä, josta lehdet kirjoittelevat, on se, että yritykset eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita koulutuksen kehittämisestä. Lehdissä kauhistellaan sitä, kuinka reformin myötä oppimista on tarkoitus siirtää enemmän työpaikoille, mutta ei huomioida sitä, että ne opiskelijat – vaikka vajailla taidoillakin, voivat olla ihan kelpo tyyppejä opetettavaksi, jos vain yhteistyö koulujen kanssa toimisi siihen malliin, että koulussa jo voitaisiin opettaa ne perustaidot, jotka opiskelijalla olisi hyvä olla harjoitteluun mennessään. Joku niistä ”tiellä jaloissa” olevista nuorista tulee olemaan kuitenkin todennäköisesti se yrityksen uusi työntekijä joidenkin vuosien päästä. Ei olisi pahitteeksi, jos opiskelija jo koulussa oppisi niitä alakohtaisesti ja alueellisesti oikeita asioita.

x

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen

Alkaa olemaan ope-opintoni jo loppusuoralla. TKI-raportti palautettu, esitelty ja hyväksytty ja viimeiset tehtävätkin alkavat olemaan jo nipussa. Vielä kun muistaisin, että onko jotain vielä unohtunut. Ehkä pitää kaikki käydä vielä kertaalleen läpi.

Niin, se TKI-raportti. Jännä lyhenne, mutta se tarkoittaa Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamista. Raportti on ikään kuin opinnäytetyö, mutta ei ihan yhtä suuritöinen. Iso haaste sitä kirjoitettaessa olikin koittaa pitää se järjellisen mittaisena ja estää sitä leviämästä maailmoja syleilevän laajaksi.

Minun aiheeni oli pelillistäminen ammatillisessa tietotekniikkaopetuksessa. Lähestyin aihetta käsittelemällä pelillisyyttä teoreettisesta näkökulmasta - niin itse käsitettä, kuin sen erilaisia sovelluksia erilaisissa ympäristöissä. Tämän jälkeen esittelin muutamia erilaisia pelillisiä ratkaisuja joita olin opetustyössä käyttänyt apuvälineenä, sekä vielä lopuksi omaa pohdintaa aiheesta ja sen tulevaisuudesta.

Alla olevasta linkistä pääset lukemaan tuon raporttini. Muistutan, että se ei ole mikään kaiken kattava. Jos haluat tosissasi perehtyä pelillisyyteen ilmiönä, niin suosittelen tutustumaan lähdeluettelossa listattuun aineistoon. Osa niistä on vapaasti verkossa saatavilla, ja joihinkin on pääsy Helsingin Yliopiston kirjaston tunnuksilla heidän yhteistyöverkostonsa kautta.

TKI-raportti

En tässä ala pohdiskelemaan sen enempää pelillisyyttä ja sen tulevaisuutta, kun olen tuon pohdinnan tehnyt jo tuolla raportissani.